Writer's block..

..vaikka pitäisi olla Writer's blog! Väliaikatietona ainoalle kommentoijalleni Merjalle, että on graduni vähän jo edennyt, vaikka henkilökohtainen elämäni haittaakin kirjoituspuuhaa.

Ensimmäinen varsinainen gradutapaaminen lähestyy kovaa kyytiä, ja siellä pitäisi olla vähän alkupohdintaa enemmän näytillä, nimittäin Johdato-luvun esittely on tuolloin ohjelmassa. Kaipaan aikatauluja, sillä minulla pakko toimii monesti parhaana motivaattorina. Viimehetken aivomyrsky tuottaa joskus sellaisia tuloksia, että jälkeenpäin voin vain ihmetellä tekstini kypsyyttä, syvyyttä ja sisältöä. Tosin ihan aina ei näin pääse käymään.

Tuottoisa (ja laadukas) vaihe omalta osaltani vaatii paljon aiheeseen perehtymistä ja mentaaliprosessointia, sillä ensin täytyy olla aiheesta tietoa, jotta on materiaalia mistä ammentaa. Olenkin nyt viime aikoina perehtynyt metodiin ja analyysiin substanssin jääden vähemmälle, sillä johdantoluvussa tulisi olla tutkimusongelman esittelyn lisäksi kypsää pohdintaa tutkimuksen metodista: mikä metodi, miksi ja kuinka sovellan sitä tutkimuksessani. Ja minulla kun ei ole edes tutkimusongelman rajauksesta tarkkaa näkemystä! Saati näkökulmasta tutkimusongelmaan!

Tutkimukseen valitsema metodi on ollut minulle alusta lähtien aika selvä, tutkimusongelman ja opiskelemani pääaineen erityispiirteistä johtuen. Mutta se taitaa olla jo seuraavan (mahdollisen) postauksen aihe.

Alku!

Se alkaa siis nyt, gradun metsästys! Tavoitteellisena aikatauluna on gradun palautus esitarkastukselle tammikuun 2011 loppuun mennessä. Tässä vaiheessa aloittanen kirjastokäynnillä, mutta luku-urakan taidan aloittaa kuitenkin teoksesta Karisto, Antti & Ullamaija Seppänen: Maukas Gradu - valmistusvihjeitä tutkielman tekijöille. Vastapaino, Tampere 2004.

Ensifiiliksenä on odottava innostuneisuus, mutta pientä rimakauhua olen kokenut alkuviikosta. Aloittaminen on minulle aina vähän hankalaa.

Tämän blogin tarkoituksena on toimia omana työpäiväkirjana prosessin aikana, mutta saatanpa purkaa täällä myös tunteitani, ja siten ehkä säästää lähimmäisiäni kokemaltani tuskalta ja epätoivolta. Nämä tunteet tullenevat pintaan ennemmin tai myöhemmin, olen jo tämän verran oppinut itsestäni.

Toivottavasti blogi toimii myös innoittanaja ja motivaattorina prosessissa, mutta bloggaamisesta (enkä myöskään gradun tekemisestä) en aio ottaa ylitsepääsemättömiä paineita.